Heinäkuussa 1975 nuori arkeologian opiskelija Pirjo Uino (o.s. Rauhala) teki Enonkoskelta löydön, joka oli merkittävä hänen oman alkavan tutkijan uransa kannalta, mutta myös laajemmin. Kurtinvuoren kalliomaalaus oli viidestoista maalaus, joka Suomesta löydettiin ja sen sijaintipaikka oli erikoinen.
– Maalaus sijoittuu rantakallion ja siirtolohkareen muodostamaan luolaan. Vastaavista paikoista ei aiemmin ollut löytynyt kalliomaalauksia, Pirjo Uino kertoo.
Hän teki Kurtinvuoren kalliomaalauksesta ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa ja se julkaistiin Suomen Museo -julkaisussa. Professori Ella Kivikoski antoi artikkelista hyvää palautetta ja rohkaisi opiskelijaa uusiin tutkimuksiin.
Maalauksen löytymisestä on nyt kulunut 50 vuotta. Silloinen opiskelija on nyt Museoviraston yli-intendentti emerita, Helsingin yliopiston dosentti ja Enonkosken vapaa-ajan asukas.
Pirjo Uino muistelee, että maalauksen jäljille hänet usutti arkeologi Pekka Sarvas Museovirastossa. Hieman aiemmin Sarvas oli itse löytänyt Käkövedeltä Haukkalahdenvuoren maalauksen ja karttojen perusteella hän arvioi, että Hanhivirran suunnaltakin voisi löytyä jotain.
– Sarvas sanoi, että jos käyt siellä Enonkoskella, niin tarkistapa tämä rantakallio lähellä Hanhivirtaa.
Innokas opiskelija suuntasi paikalle yhdessä isänsä Aarre Rauhalan kanssa. Moottoriveneellä heidät vei paikalle lossinkuljettaja Eino Punnonen.
Kesäretki Kurtinvuorelle kannatti. Punainen maalaus näkyi jo järvelle ja kun kolmikko kiipesi jyrkkää kalliorinnettä pitkin ylös paikan päälle, maalaus varmistui kalliomaalaukseksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin Pekka Sarvas kävi vielä tarkistamassa löydön, joka sai julkisuutta lehdissä paikallisesti ja valtakunnallisesti.
Samana kesänä Viikkosanomat-lehti järjesti yhdessä Museoviraston kanssa ”Löydä oma kalliomaalauksesi” -kilpailun, jossa Kurtinvuoren maalauksen löytäjät tulivat palkituiksi.
Tullaan sitten tähän päivään. Pirjo Uino viihtyy edelleen Enonkoskella yhdessä kumppaninsa Christian Carpelanin kanssa ja he löytävät seudulta alati uutta ihmeteltävää.
Pirjo Uinon siteet paikkakunnalle ovat vahvat äidin puolelta. Behmin suku on asunut Jokisivun ja Laasalan seuduilla jo kauan ja Pirjo vietti lapsuuden kesänsä aina mummin, ukin ja Elna-tätinsä hoivissa Tuliraudanlahdessa. Seudulla asuu edelleen sukulaisia, joiden kanssa pidetään yhteyttä ja käydään kylässä.
Vuonna 2004 Pirjo Uino osti Emännänniemestä rantatontin ja rakennutti Christianin kanssa paikalle saunamökin muutaman vuoden kuluttua. He muuttavat Helsingistä mökille aina ilmojen lämmettyä toukokuussa ja viipyvät paikalla syksyn alkuun. Paikalla pistäydytään talviaikanakin katsomassa, että kaikki on kunnossa. Mökki on pieni, mutta sähköistetty ja paikalta löytyy kaikki tarvittava pitkäänkin oleskeluun.
Elämä Enonkoskella on aktiivista ja tekemistä on jokaiselle päivälle.
– Tutkimme luonnonympäristöä, kierrämme mielenkiintoisissa paikoissa ja käymme kulttuuritapahtumissa. Joskus on kalenteri ihan täynnä ja pitää muistaa levätäkin välillä.
Mökillä on päiväkirjoja, joihin merkitään lintuhavainnot ja laivojen liikkeet tarkasti. Keväällä seurataan muuttolintujen saapumista ja kiikarilla voi nähdä vaikka kalasääsken leijailevan pesälleen.
Mökin edessä avautuvalla syväväylällä kulkee huviveneitä, rahtialuksia ja joskus tukkilauttakin. Maailmanpolitiikka näkyy syväväylällä hiljentyneenä vesiliikenteenä. Laivaliikenne Saimaan kanavassa on pysähdyksissä ja sen vuoksi myös syväväylä on entistä hiljaisempi.
Enonkoskella vapaa-aikaansa viettävät tuntevat hyvin seudun ihmiset ja toimijat erityisesti kulttuurin saralla. He ovat Enonkoski-seuran jäseniä, käyvät seuran järjestämillä kotiseuturetkillä ja ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi kulttuuriosuuskunta Vehrän kanssa.
Luontokohteet vetävät aina puoleensa. Kolovesi on monella tavalla antoisa paikka ja opastettuja retkeilyreittejä on paljon muuallakin, esimerkiksi Pyhät Polut -reiteillä ja monilla kylillä on omat luontopolkunsa. Puhtaiden vesien äärellä on hyvä olla, vaikka ei veneilyä harrastetakaan.
Pirjo Uino ja Christian Carpelan ovat molemmat arkeologeja ja eläkeläisinäkin katselevat ympäristöään arkeologin silmin. Seudun luonto ja ympäristö ovat ehtymätön lähde uusille löydöille ja mielenkiintoisille havainnoille.
He kiertävät katsomassa muinaisjäännösrekisteriin merkittyjä kohteita ja tietävät, että uusiakin löytöjä voi vielä tehdä. Kaikkea mielenkiintoista ei ole vielä löydetty.
Seudun kulttuuri- ja tapahtumatarjonta käytetään hyväksi. Oopperassa käydään joka kesä ja Savonlinnan Melartin-salin konserteissa on koettu hienoja hetkiä. Myös Enonkosken tapahtumat saavat kävijänsä Emännänniemestä. Esimerkiksi KesäKohinat, Kalamarkkinat tai Koskivenetsialaiset eivät jää väliin, jos vain paikalla ollaan.
Lukeminen kuuluu kesään ja mökkielämään.
– Enonkosken kirjasto on aivan super. Kirjauutuuksia ei tarvitse jonottaa, kuten Helsingissä ja poistohyllystäkin voi tehdä löytöjä.
Iloisia ollaan myös yksityisistä palveluista, joita käytetään, että ne säilyisivät, mutta myös sen vuoksi, että ne ovat niin hyviä. Esimerkiksi paikallinen kukkakauppa on kuin Stockmann pienoiskoossa, lähiruokaa löytyy Veikkolan tilalta ja hauskoja löytöjä on tehty Mustolanmäen navetan vintiltä.
Pirjo Uino ja Christian Carpelan asuvat talvet Helsingissä Töölössä, jossa ei autoa tarvitse, eikä sellaista olla hankittu edes mökkeilyä varten. Enonkoskelle pääsee vielä bussilla useita kertoja päivässä ja tätä mahdollisuutta käytetään hyväksi. Kesäisin vuokrataan autoa mutta muuten työllistetään paikallisia taksiyrittäjiä. Kulkeminen on onnistunut, vaikka mökkipaikkakunta ei sijaitse valtaväylien varrella.
